SEITSÄMÄS TYÖVIIKKO

Maanantain, tiistain ja keskiviikon saimme vihdoin tehdä kauan kaipaamaamme vahabatiikkia Lidan opastuksella. Ensin pääsimme painamaan erivärisille pohjakankaille kuvioita vaahtomuovista leikatuilla leimasimilla. Kuviot leikataan vaahtomuoviin kuumalla veitsellä, rautalangalla tai kolvilla. 

Leimasin kastetaan sulatettuun parafiiniin ja kankaalle leimataan vahakuvio. Kun kangas tämän jälkeen värjätään jää vahan peittämä alue värjääntymättä. Opimme Lidalta tarkkailemaan vahan oikeaa lämpötilaa. Liian kuuma vaha leviää kankaalla ja menee suoraan kankaan läpi, liian kylmä taas ei ota kunnolla kankaaseen kiinni. 

Kun kankaat oli leimattu kokonaan, ne värjättiin. Lida valmisti apulaisensa kanssa väriliuokset, sillä niihin käytettiin vaarallisia aineita. Lida sekoitti suunnilleen samankokoiset annokset värijauhetta, kaustista suolaa ja soodaa n litraan kuumaa vettä. Tämä liuos sekoitettiin sitten suureen vadilliseen lämmintä vettä, arviolta n 40 litraa. Tähän määrään vettä upotettiin 3 kolmen metrin kangasta. Lida valmistaa väriliuokset aina niin, että voi lisätä liuokseen toista väriä saadakseen uuden värin esim ensin keltaista liuosta, siihen seuraavaksi lisätään punaista ja sitten vaikka sinistä.  

Kun kankaat ovat lilluneet värissä n 15 minuuttia ne nostetaan narulle hapettumaan. Tämä hapettuminen muuttaa kankaiden väriä huomattavasti. 

Kun kankaat ovat hapettuneet hetken aikaa ne huuhdellaan. Sitten on vuorossa vahanpoisto. Eli kankaat upotetaan tulen päällä kiehuvaan veteen. Kangasta sekoitellaan kiehuvassa vedessä, kunnes kaikki vaha on lähtenyt pois. Tämän jälkeen kangas taas huuhdellaan. 

 Huuhtelun jälkeen kankaat levitetään maahan aurinkoon kuivumaan. Kolmen metrin lakanakankaan kuivuminen vei aikaa vain n 20 minuuttia, kun aurinko paahtoi niin kuumasti. Kuivuminen muutti värit lopullisiksi sävyiksi. Esim violetti väri näytti märkänä aivan ruskealta ja muuttui violetiksi vasta kuivuttuaan. Kuivat kankaat vielä silitetään, jolloin värit kirkastuvat. 

Vaha kuoritaan veden pinnalta siivilällä joka kankaan jälkeen. Kuoritun vahan annetaan jäähtyä astiassa ja se käytetään uudestaan leimaamiseen kovettumisen jälkeen. Kierrätettyyn vahaan sekoitetaan aina myös uutta vahaa laadun ylläpitämiseksi. 

Värjäsimme myöskin leimaamattomia kankaita pohjakankaiksi. Kankaat taiteltiin ensin kolmioiksi ja sidottiin nippuun. Kolmion kärjet kasteltiin eri väreihin. Kaustinen suola valkaisee kankaan ja väriliuos värjää sen, jolloin yhdellä dippauksella saadaan aikaiseksi 3 eri väriä. 

Kuvioimme kankaita myös piirtämällä eläinsabluunoiden ääriviivat vahalla kankaalle. sen jälkeen kankaat värjättiin. Värjäämisen jälkeen eläinten taustat peitettiin kokonaan vahalla ja kovettunut vaha rikottiin rutistelemalla. Kun kangas tämän jälkeen värjättiin synnytti halkeillut vaha uudenlaisen kuvion kankaaseen.

Kolmen päivän batiikkikurssin jälkeen olimme saaneet Lidan kanssa aikaiseksi n 50 metriä valmista kangasta. Teimme Lidalle vielä tilauksen, että viimeisinä päivinä juuri ennen lähtöä ostamme häneltä vielä parikymmentä kangasta. 

Tiistai- iltana teimme nappikauppiaan onnelliseksi. Leikkelimme ostamistamme kankaista palasia ja tilasimme yhteensä 700 päällystettyä nappia! Teimme tilauksen tiistai iltana viiden maissa ja ajattelimme, että saamme ehkä muutaman päivän kuluttua hakea tilauksen. Mutta myyjä sanoikin, että napit ovat seuraavana aamuna klo 9 valmiit! Ja niin ne olivatkin! Mikä ihana nappikasa!

Torstai aamuna Minna pääsi vihdoin toteuttamaan unelmaansa, jota hän on odottanut 57 vuotta. Lähdimme siis safarille. Lähtö oli aamulla kuuden aikaan. Safariautoon pakattiin meidän tavaramme, makuupussit, makuualustat, ruuat, astiat ja ruuanlaittovälineet. 

Meitä oli 5 matkustajaa sekä kokki ja kuljettaja/opas. Ajoimme ensin Mto wa Mbu kylään, jossa pakkasimme mukaan vielä teltat, tuolit ja pöydät. Tavarat köytettiin safariauton katolle ja peitettiin pressuilla. Sitten matka jatkui kohti Ngorongoron suojelualuetta. Pysähdyimme ensin Ngorongoron näköalapaikalle, josta avautui henkeä salpaava näkymä alas tulivuoren kraatteriin.  

Söimme lounasboksit ja juuri kun olimme puhuneet ruokia varastelevista linnuista jostain ilmestyi äkkiarvaamaton haukka ja vei kanankoiven suoraan Louisin kädestä. Jatkoimme matkaa kohti Serengetiä. Matkalla jo näimme leijonia, leopardin, kirahveja, norsuja ja seeproja. Kuski hoiti porteilla paperiasiat sukkelasti ja pääsimme jatkamaan matkaa. Ajoimme luonnonpuiston poikki leirintäalueelle, jonne telttamme pystytettiin. Kokki katosi heti keittokatokseen valmistamaan päivällistä. Me muut kävimme kylmässä suihkussa virkistäytymässä ja tutustuimme alueeseen. Maukkaan päivällisen jälkeen istuskelimme vielä nuotion ääressä ja oppaamme Frank kertoi, että yöllä saattaa kuulua leijonien ja hyeenojen ääntelyä. Saimmekin samantien ääninäytteen molemmista. 

Aamulla meitä oli vastassa utelias mangusti lauma, joka vipelteli leirintäalueella edestakaisin. Kokki oli valmistanut upean aamupalan ja pian olimme jo valmiit ensimmäiseen kokonaiseen safaripäivään. Lähdimme ajelemaan ympäri kansallispuistoa toivoen näkevämme mahdollisimman paljon eläimiä. Oppaamme Frank oli todella rautainen ammattilainen. Hän huomasi autoa ajaessaan pienimmätkin eläimet ja osasi kertoa joka eläimesta latinankieliset nimet ja paljon muutakin tietoa. 

Yhdessä vaiheessa päivää ajoimme n 50 norsun lauman keskelle. Lauma oli jakautunut kahdelle puolelle tietä, jota ajoimme. Laumassa oli mukana myös pieniä poikasia ja aikuiset asettuivat suojelevasti poikasten ympärille. Lauman johtava naaras töräytteli meille varoitukseksi. 

Näimme päivän aikana mm. kirahveja, virtahepoja, leopardin, monenlaisia lintuja, korppikotkia, haukkoja, varaanin, impaloita, gnuita, thomsonin gaselleja, dikdikejä, pahkasikoja, helmikanoja, hyeenoja ja sakaaleita. Ajoimme n 12 tuntia, kunnes palasimme ennen pimeää takaisin leirintäalueelle. Siellä meitä odotteli jo kokin valmistama gourmet päivällinen. Leirintäalueellakin näimme vaikka mitä eläimiä. Puut olivat täynnä kutojalintujen pesiä ja lintuja oli monenlaisia. Vessojen edustalla seikkaili illalla pari dikdikiä. 

Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan jo ennen auringonnousua vain kahvikupillisen voimalla. Ajelimme ihanissa maisemissa ja nautimme auringonnoususta. Heti aamutuimaan oli liikkeellä taas erilaisia eläimiä kuin keskipäivän paahteessa. Kiertelimme Serengetissä mm maisemasta törröttäviä kopjeja eli suurensuuria kivenjärkäleitä. Nämä keskellä tasankoa törröttävät talonkokoiset möhkäleet näyttävät kuin jättiläisen sinne viskaamilta. Todellisuudessa 2 miljoona vuotta sitten räjähtänyt Ngorongoron tulivuori sinkosi näitä suuria kiviä ja laavakasoja kauas Serengetin kansallispuistoon saakka. 

Hieman ennen puoltapäivää palasimme leirintäalueelle brunssille ja sillä aikaa telttamme purettiin ja pakattiin taas auton kyytiin. Lähdimme ajamaan kohti Serengetin porttia jatkaaksemme siitä matkaa Ngorongoroon. Matkalla ehdimme kuitenkin nähdä vielä monta ihmeellistä asiaa. Ensin näimme 3 leijonaa, jotka olivat kiivenneet puuhun. Tämä on aika harvinaista, varsinkin Serengetissä. Sitten näimme vielä yhden leijonan, joka lötkötteli raukeana aivan tien vieressä. 

Serengetistä poispäin ajettaessa ylitetään pitkää suoraa teitä pitkin valtavan suuri tasanko, jossa näkyy vain tasaista ruohikkoa silmänkantamattomiin. Koko maisema oli pienten mustien pisteiden täplittämä ja asiaa lähemmin tarkasteltuamme tajusimme, että kaikki ne pisteet olivat eläimiä. Koko tasanko oli täynnä gnuita ja seeproja. Nämä eläimet vaeltavat vuoden mittaan koko Serengetin kansallispuiston ympäri ja aina Kenian puolelle saakka. Nyt tämä valtava monikymmentuhatpäinen lauma oli juuri siinä meidän ympärillämme. Todella vaikuttava näky. 

Illansuussa saavuimme Ngorongoron leirintäalueelle ja pystytimme telttamme suuren puun juurelle. Nauttiessamme kokin loihtimasta päivällisestä asettuivat isot ja lempeät vesiantiloopit nukkumaan telttojemme viereen. Siinä ne olivat turvassa saaliseläimiltä. Nukuimme antilooppien kanssa vieretysten koko yön.

Aamulla lähdimme laskeutumaan jyrkkää serpentiinitietä alas kraatteriin. Kraatteri oli kuin Nooan Arkki. Suuri tasanko, jolla kaikenlaiset eläimet laidunsivat sulassa sovussa keskenään. Kraaterin pohjalla kasvaa hyvin vähän puita, sillä maaperä on liian kivikkoinen. Ngorongoron suojelualue on ainoa alue, jossa on mahdollista nähdä sarvikuonoja ja eipä meidän tarvinnut kovinkaan kauaa ajaa, kun kaksi sarvekasta osui kiikariin. Näimme myös antilooppeja, seeproja, pahkasikoja, pelikaaneja, flamingoja, puhveleita, leijonia ja ruusukaijasia. Söimme kokin valmistamaa retkilounasta levähdyspaikalla ja hieman sen jälkeen lähdimme takaisin leirintäalueelle. Siellä pakkasimme auton ja lähdimme kotimatkalle. Koko porukka oli rättiväsynyt, mutta ah niin onnellinen. Valokuvia otettiin tuhansittain.