YHDEKSÄS VIIKKO

Maanantai ja tiistai kuluivat viimeisiä ostoksia tehdessä ja laukkuja pakkaillessa. Maanantaina suuntasimme Lidan kaupalle valitsemaan ja ostamaan tilaamiamme batiikkikankaita. Lida olikin valmistanut vinon pinon uusia kankaita ja Hanna löysi 20 suosikkiaan helposti. Erilaisten värimaailmojemme takia emme taaskaan saaneet riitaa aikaiseksi kankaista. Huomasimme samalla, että Lida oli saanut kauppansa ihan uuteen järjestykseen. Ulos oli ilmestynyt uusi teline kankaille ja sisälle ripustuskoukut vaatteille. Kaikki uudet korut, hatut, laukut, korit ja muut mitä olimme tehneet oli kauniisti esillä kaupassa. kauppa alkoi näyttää varsin kutsuvalta!

Saimme Lidalta kiitoslahjaksi kangat. Kangat ovat paikallisten käyttämiä puuvillakankaita, jotka myydään aina pareittain. Toinen kiedotaan hameeksi ja toinen päähän tai sitten toisessa kannetaan esim vauvaa selässä. Kaikissa kangoissa on jokin mietelause ja niitä onkin käytetty erilaisten viestien lähettämiseen. Esim nainen voi lähettää kuivumaan ripustetuilla kangoilla viestin naapurilleen, että pidä näppisi erossa miehestäni! Meidän kangoissamme lukee : RAHA NA TABU NDIO DUNIA, vapaasti suomennettuna ilo ja suru kuuluvat maailmaan.

Maanantaina laitoimme viimeisen kerran vielä Tracyn kanssa kynnet kuntoon ja opastimme hänelle ompelukoneen käytön. Tiistaina kone vaihtoi omistajaa ja Tracy oli ikionnellinen uudesta koneestaan. 

Tiistai iltana laukut oli suunnilleen pakattu. Hannalla oli vielä muutamia tavaroita, jotka eivät mahtuneet laukkuihin, mutta oletuksena oli, että lasten laukut olisivat hieman vajaat ja tavarat mahtuisivat niihin. Lasten laukut tuotiin talolle ja selvisikin, että laukuissa oli 5 kiloa ylipainoa, joka pitäisi nyt saada kadotettua jonnekin. Siinä olikin sitten illaksi hommaa. Kaikenlaisen karsinnan ja uudelleen järjestelyn jälkeen kaikki 6 laukkua näyttivät n lukemaa 23 kiloa. 

Keskiviikkoaamuna meidän piti olla kentällä kello kuusi eli lähtö kello viisi eli herätys kello 4........ Heräsimme aamulla vesisateeseen ja totesimme, että sadekausi taisi alkaa juuri sopivasti sinä päivänä, kun me lähdemme. Lentokentälle saavuimme sekavissa tunnelmissa. Osalla itku silmässä, kun osa perheestä jää taas taakse ennaltatietämättömäksi ajaksi, osalla malttamaton odotus, kun näkee taas pitkästä aikaa perhettään. 

Matkalaukkujen punnitusta jännitimme kovasti sydämet tykyttäen, mutta Hannan kuusi laukkua olivat lopulta 400 grammaa alle sallitun rajan ja Minnalla 900 grammaa yli.

Kilimanjaron kentältä lensimme ensin Dar es Salaamiin, jossa odottelimme koneessa tunnin verran, että kone siivottiin ja kyytiin otettiin uusia matkustajia. Uusista matkustajista huolimatta kone oli puolityhjä, joten pystyimme levittäytymään kukin omille penkkiriveillemme. Dar es Salaamista alkoi reilun viiden tunnin lento Dohaan.

Saimme aikaisemmin ilmoituksen sähköpostitse, että alkuperäinen lentomme Kilimanjarolta Dohaan on peruttu ja meidät on siirretty aikaisemmalle lennolle. Tämä tarkoitti sitä, että odotusaikamme Dohassa piteni 15 tuntiin. Huh huh. Odotimme tätä jo kauhulla etukäteen. Erilaiset yhteydenotot Qatar Airwaysille eivät tuoneet mitään tulosta vaan jouduimme vasta Dohan kentällä selvittämään mahdollista kompensaatiota tai paikkaa loungessa usealta eri tiskiltä. No laiha lopputulos oli se, että voimme hakea jälkikäteen rahallista korvausta odotusajasta, mutta itse odotteluun emme saaneet mitään helpotusta. Onneksi kentältä löytyi suht tyhjä lepohuone, jonne perustimme tukikohtamme.  

Vihdoin odotus palkittiin ja viimeinen lentomme lähti. Niin se vaan on, että paluumatka on aina lyhyempi kuin menomatka ja niin se oli tälläkin kertaa.

Jos lentomatka alkoi kyynelehtien Kilimanjaron kentällä niin niin se myös päättyi Helsinki- Vantaan lentokentällä. Jälleen kahdesta eri syystä. 

  BUDJETTI:

Menot                                                Tulot

lennot                    520 e                    Apuraha        3592 e

TVL                    2318 e                    ruokaraha        270 e

rokotukset             354 e

harjoittelumaksu     90 e

viisumi                    45 e

YHTEENSÄ        3327 e                   YHTEENSÄ 3862 e  

LOPPUSANAT:

MINNA:

Matkani työharjoitteluun Tansanian Moshiin oli yksi elämäni suurimmista toteutuneista unelmista.

Se oli pelkojen ja ennakkoluulojen voittamista, haaveiden toteutumista sekä uskoa omiin voimiin ja kykyihin.

TVL talon kodinomainen tunnelma sekä ystävällinen ja ammattitaitoinen henkilökunta loivat turvallisen ympäristön asua ja totutella uuteen kulttuuriin, kaikilla aisteilla. Dadamme Husna valmisti maukasta ruokaa, jossa oli sopivasti tansanialaisia makuja, silti eurooppalaisia ruokia unohtamatta. Clever johdatti orientaatiopäivien aikana minut swahilinkielen saloihin ja vei tutustumaan kaupunkikierrokselle ennen varsinaista työharjoittelun alkua. Yövartijamme taas huolehti, että saan nukkua yöni turvallisin mielin, turhia murehtimatta.

Työharjoitteluni Unique Batikissa oli erittäin antoisa. Opin uutta ja sain samalla jakaa omaa tietotaitoani, joka otettiin innostuneena vastaan. Parhaimmillaan työharjoittelu oli kahden kulttuurin vuoropuhelua ompelusta ja taidetekstiilin suunnittelusta sekä valmistusprosessista. Opin uuden värjäystekniikan sekä vahabatiikin valmistuksen. Sain uutta näkökulmaa ja perspektiiviä asioihin, joita pidin itsestään selvinä. Opin itsestäni uusia asioita samalla, kun seurasin tansanialaisten kollegojeni luovaa ongelmanratkaisua ja kiinnostusta alaa kohtaan.

Viikonloppuisin ja työharjoittelun päätteeksi TVL:n järjestämät retket sekä matkat ylittivät kaikki toiveeni. Sain nähdä ja kokea villipetojen läheisyyden samalla, kun kuvasin kamerallani niiden elämää. Todistin öistä salamointia ylhäällä vuoristossa, vaelsin sademetsässä upealle vesiputoukselle, uin pooleilla ja lopuksi vietin 4 päivän unelmaloman Sansibarin valkeilla hietikoilla. Voiko elämältä enää enempää pyytää? 

Jos kuvailisin kaiken kokemani ja näkemäni jälkeen tunnetta yhdellä sanalla, se olisi KIITOLLISUUS. Jos saat mahdollisuuden, älä jätä sitä käyttämättä!

HANNA:

Minulle kaikki Tansaniassa oli tietenkin jo tuttua. Uutta oli roolini työharjoittelijana, eikä pomona niinkuin ennen. Olen tuntenut Lidan jo 15 vuotta, mutta asioinut hänen kanssaan ennen asiakkaana sekä esitellyt hänelle eri kouluista tulleita työharjoittelijoita. Oli mielenkiintoista olla tekemisissä samojen ihmisten kanssa, mutta aivan eri roolissa.

Minulle työharjoittelu oli erittäin antoisa kokemus. Nyt kun opiskeluni ovat lopussa ja on aika perustaa oma yritys, olen miettinyt miten oikein lähden liikkeelle, kun yhtäkkiä olen konkreettisesti uudella työhuoneellani ja sitten pitäisi tyhjästä alkaa jotenkin pyörittää firmaa. Työharjoittelumme Lidalla oli samankaltainen kokemus. Lidan liike on ollut 2 vuotta suljettuna koronan vuoksi ja nyt hän on avaamassa kauppaansa uudelleen. Hyllyt olivat epäjärjestyksessä, täynnä suurimmalta osin myyntikelvottomia tuotteita. Lida ei itsekään halunnut vain jatkaa vanhasta vaan kertoi meille, että haluaa aloittaa nyt alusta, uusin tuottein, tuorein ideoin. Niimpä aloitimme ikään kuin tyhjästä. Joka viikko Lida antoi meille aihepiirin, johon ideoimme tuotteen; laukku, hattu, pienesine, jne. Esittelimme ideamme, Lida valitsi ne, joista piti eniten ja niin aloitimme prosessin. Kaavat, materiaalit, ompelujärjestykset jne. Valmistimme pienen sarjan ja sitten siirryimme seuraavaan projektiin. Ja näin minunkin pitää oma yritykseni aloittaa. Päättää ensimmäinen tuote, piirtää kaavat, valmistaa pieni sarja ja sitten seuraava.

Olen myöskin 15 vuotta ihaillut ja ostellut Lidan vahabatiikkikankaita, jotka ovat todella taidokkaita. Olin todella iloinen, että nyt sain itse opiskella vahabatiikin tekoa hänen johdollaan. Toivon, että pystyn tekemään vahabatiikkia myös Suomessa.

Tämä oli pisin aika, jonka olen ollut Tansaniassa Suomeen muuttoni jälkeen. Suomeen muuttaessani ajattelin, että ovi Tansaniaan ja elämään siellä sulkeutui pysyvästi. Että kävisin maassa ehkä vain lyhyillä lomilla. Tämän matkan aikana pohdiskelin mahdollisuuksia elää ja yrittää Tansaniassa, mahdollisuuksia toimia ompelijana Tansaniassa ja totesin, ettei minkään oven tarvitse olla ehdottomasti kiinni. Että ehkä elämää voi elää monella mantereella.

 

Seuraavaa reissua odotellen:

Hanna ja Minna

KAHDEKSAS VIIKKO

 Maanantaina lepäsimme rankan safarin jälkeen. 

Tiistaina oli vuorossa Tracyn viimeinen maksuerä ompelukoneesta elikkä viimeinen hieronta. Tiistai iltana veimme Cleverin Sunsetbussiin eli Maisha Khalisi ravintolaan syömään kiitokseksi kaikesta kuskaamisesta ja palveluista. Paikka oli lähellä TVL hostellia ja todella ihana. Ravintola oli kuin vanha lato, jonka yläkerrassa söimme. Ja ravintolasta tosiaan näki auringonlaskun upeasti. Joimme aluksi Pina Coladat ja söimme aivan mahtavaa ruokaa! 

Keskiviikko aamuna lähdimme kuuden aikaan ajamaan kohti Dar es Salaamia. Reitti kulkee pohjois-Tansaniasta aina itä- rannikolle ja matkan aikana näkee mielenkiintoisen poikkileikkauksen Tansaniasta erilaisine kylineen, kaupunkeineen ja kasvillisuusvyöhykkeineen. On niin vuoristoa, sisalpeltoa, palmuja kuin riisiviljelmiäkin.

Dar es Salaamiin saavuimme n viiden aikaan illalla. Löysimme hotellimme, joka oli aivan sataman vieressä. Aamulla meidän piti olla satamassa jo heti kuuden jälkeen, joten taas oli edessä aikainen aamuherätys. 

Kävelimme satamaan ja meidät opastettiin hienosti jonon ohi lautalle, yläkannelle, eturiviin istumaan. Lauttamatka Stone Towniin kesti n 2 tuntia. Stone Townissa meitä oli vastassa tuttu taksikuski, joka vei meidät ensin Stone Towniin shoppailemaan ja kahville. Sitten lähdimme kohti pohjoisen aurinkorantoja. Matkalla meillä oli vielä yksi pysähdys, Spice Tour.

Pysähdyimme matkalla siis maustefarmille, jossa paikallinen opas antoi meille assistenttinsa kanssa opastetun maustekierroksen. Näimme monia erilaisia puita ja kasveja. Saimme haisteltaviksemme ensin kasvin lehtiä ja yritimme hajuista päätellä, mikä kasvi on kyseessä. Osa oli helposti tunnistettavissa, osa todella vaikeita. Näimme miten mm. kaneli, vanilja, pippuri, neilikka, inkivääri ja huulipunakasvi kasvavat. Kuulimme myös monenlaisia uusia käyttötarkoituksia eri maustekasveille. Sansibarilaisilla on runsaasti tietoutta kuinka erilaisia mausteita voi käyttää eri vaivojen hoitoon. 

Kierroksen lopuksi Mr. Butterfly kiipesi laulaen palmuun ja haki meille kookospähkinät, joiden sisältä saimme juoda kookosvettä. Saimme myös ostaa paikan päältä mausteita, maustettua teetä ja kahvia, hajuvesiä ja ihonhoitotuotteita.    

 

Vihdoin maustekierroksen jälkeen pääsimme varsinaiseen kohteeseemme eli Kendwa Rocks nimiseen rantahotelliin Sansibarin pohjoispäässä. Hotellin toinen omistaja on suomalainen nainen ja siksi hotelli on Hannan vakiokohde. Heti respaan saapuessamme eteen aukeni upea maisema valkoista hiekkarantaa ja turkoosia merta. Vaihdoimme äkkiä uimapuvut päälle mökissämme ja pulahdimme ensin uima-altaaseen ja myöhemmin mereen. 

Päivät Sansibarilla olivat aivan mahtavia. Aamupala oli todella runsas ja monipuolinen. Olimme uima-altaalla ja meren rannalla aamusta iltaan. Uimme, snorklasimme, makasimme auringossa ja varjossa, söimme mahtavaa ruokaa ja siemailimme ihania drinkkejä. Minna heräsi aamulla aina kukonlaulun aikaan ja vaelteli rannalla aarteita etsien monta tuntia ennen kuin Hanna raotteli silmiään. Olisimme voineet helposti olla Sansibarilla vaikka viikon vielä lisää. 

Sunnuntai- aamuna meidän piti kuitenkin lähteä kotiin päin. Lähdimme Kendwa Rocksin rannalta pienellä n 10 hengen moottoriveneellä suoraan länteen Panganiin. Meri oli todella rauhallinen ja matka taittui nopeasti alle kahdessa tunnissa. Saavuimme Panganiin, joka on Sansibaria vastaava valkoinen hiekkaranta kohde mannermaan puolella. Hanna ja lapset kävivät Panganissa vielä snorklaamassa keskellä merta olevalla hiekkasärkällä ja sen jälkeen lähdimme kohti Moshia. Matka Panganilta Moshiin kestää n 8 tuntia. Moshiin saavuimme puolen yön maissa väsyneinä, mutta onnellisina. 

SEITSÄMÄS TYÖVIIKKO

Maanantain, tiistain ja keskiviikon saimme vihdoin tehdä kauan kaipaamaamme vahabatiikkia Lidan opastuksella. Ensin pääsimme painamaan erivärisille pohjakankaille kuvioita vaahtomuovista leikatuilla leimasimilla. Kuviot leikataan vaahtomuoviin kuumalla veitsellä, rautalangalla tai kolvilla. 

Leimasin kastetaan sulatettuun parafiiniin ja kankaalle leimataan vahakuvio. Kun kangas tämän jälkeen värjätään jää vahan peittämä alue värjääntymättä. Opimme Lidalta tarkkailemaan vahan oikeaa lämpötilaa. Liian kuuma vaha leviää kankaalla ja menee suoraan kankaan läpi, liian kylmä taas ei ota kunnolla kankaaseen kiinni. 

Kun kankaat oli leimattu kokonaan, ne värjättiin. Lida valmisti apulaisensa kanssa väriliuokset, sillä niihin käytettiin vaarallisia aineita. Lida sekoitti suunnilleen samankokoiset annokset värijauhetta, kaustista suolaa ja soodaa n litraan kuumaa vettä. Tämä liuos sekoitettiin sitten suureen vadilliseen lämmintä vettä, arviolta n 40 litraa. Tähän määrään vettä upotettiin 3 kolmen metrin kangasta. Lida valmistaa väriliuokset aina niin, että voi lisätä liuokseen toista väriä saadakseen uuden värin esim ensin keltaista liuosta, siihen seuraavaksi lisätään punaista ja sitten vaikka sinistä.  

Kun kankaat ovat lilluneet värissä n 15 minuuttia ne nostetaan narulle hapettumaan. Tämä hapettuminen muuttaa kankaiden väriä huomattavasti. 

Kun kankaat ovat hapettuneet hetken aikaa ne huuhdellaan. Sitten on vuorossa vahanpoisto. Eli kankaat upotetaan tulen päällä kiehuvaan veteen. Kangasta sekoitellaan kiehuvassa vedessä, kunnes kaikki vaha on lähtenyt pois. Tämän jälkeen kangas taas huuhdellaan. 

 Huuhtelun jälkeen kankaat levitetään maahan aurinkoon kuivumaan. Kolmen metrin lakanakankaan kuivuminen vei aikaa vain n 20 minuuttia, kun aurinko paahtoi niin kuumasti. Kuivuminen muutti värit lopullisiksi sävyiksi. Esim violetti väri näytti märkänä aivan ruskealta ja muuttui violetiksi vasta kuivuttuaan. Kuivat kankaat vielä silitetään, jolloin värit kirkastuvat. 

Vaha kuoritaan veden pinnalta siivilällä joka kankaan jälkeen. Kuoritun vahan annetaan jäähtyä astiassa ja se käytetään uudestaan leimaamiseen kovettumisen jälkeen. Kierrätettyyn vahaan sekoitetaan aina myös uutta vahaa laadun ylläpitämiseksi. 

Värjäsimme myöskin leimaamattomia kankaita pohjakankaiksi. Kankaat taiteltiin ensin kolmioiksi ja sidottiin nippuun. Kolmion kärjet kasteltiin eri väreihin. Kaustinen suola valkaisee kankaan ja väriliuos värjää sen, jolloin yhdellä dippauksella saadaan aikaiseksi 3 eri väriä. 

Kuvioimme kankaita myös piirtämällä eläinsabluunoiden ääriviivat vahalla kankaalle. sen jälkeen kankaat värjättiin. Värjäämisen jälkeen eläinten taustat peitettiin kokonaan vahalla ja kovettunut vaha rikottiin rutistelemalla. Kun kangas tämän jälkeen värjättiin synnytti halkeillut vaha uudenlaisen kuvion kankaaseen.

Kolmen päivän batiikkikurssin jälkeen olimme saaneet Lidan kanssa aikaiseksi n 50 metriä valmista kangasta. Teimme Lidalle vielä tilauksen, että viimeisinä päivinä juuri ennen lähtöä ostamme häneltä vielä parikymmentä kangasta. 

Tiistai- iltana teimme nappikauppiaan onnelliseksi. Leikkelimme ostamistamme kankaista palasia ja tilasimme yhteensä 700 päällystettyä nappia! Teimme tilauksen tiistai iltana viiden maissa ja ajattelimme, että saamme ehkä muutaman päivän kuluttua hakea tilauksen. Mutta myyjä sanoikin, että napit ovat seuraavana aamuna klo 9 valmiit! Ja niin ne olivatkin! Mikä ihana nappikasa!

Torstai aamuna Minna pääsi vihdoin toteuttamaan unelmaansa, jota hän on odottanut 57 vuotta. Lähdimme siis safarille. Lähtö oli aamulla kuuden aikaan. Safariautoon pakattiin meidän tavaramme, makuupussit, makuualustat, ruuat, astiat ja ruuanlaittovälineet. 

Meitä oli 5 matkustajaa sekä kokki ja kuljettaja/opas. Ajoimme ensin Mto wa Mbu kylään, jossa pakkasimme mukaan vielä teltat, tuolit ja pöydät. Tavarat köytettiin safariauton katolle ja peitettiin pressuilla. Sitten matka jatkui kohti Ngorongoron suojelualuetta. Pysähdyimme ensin Ngorongoron näköalapaikalle, josta avautui henkeä salpaava näkymä alas tulivuoren kraatteriin.  

Söimme lounasboksit ja juuri kun olimme puhuneet ruokia varastelevista linnuista jostain ilmestyi äkkiarvaamaton haukka ja vei kanankoiven suoraan Louisin kädestä. Jatkoimme matkaa kohti Serengetiä. Matkalla jo näimme leijonia, leopardin, kirahveja, norsuja ja seeproja. Kuski hoiti porteilla paperiasiat sukkelasti ja pääsimme jatkamaan matkaa. Ajoimme luonnonpuiston poikki leirintäalueelle, jonne telttamme pystytettiin. Kokki katosi heti keittokatokseen valmistamaan päivällistä. Me muut kävimme kylmässä suihkussa virkistäytymässä ja tutustuimme alueeseen. Maukkaan päivällisen jälkeen istuskelimme vielä nuotion ääressä ja oppaamme Frank kertoi, että yöllä saattaa kuulua leijonien ja hyeenojen ääntelyä. Saimmekin samantien ääninäytteen molemmista. 

Aamulla meitä oli vastassa utelias mangusti lauma, joka vipelteli leirintäalueella edestakaisin. Kokki oli valmistanut upean aamupalan ja pian olimme jo valmiit ensimmäiseen kokonaiseen safaripäivään. Lähdimme ajelemaan ympäri kansallispuistoa toivoen näkevämme mahdollisimman paljon eläimiä. Oppaamme Frank oli todella rautainen ammattilainen. Hän huomasi autoa ajaessaan pienimmätkin eläimet ja osasi kertoa joka eläimesta latinankieliset nimet ja paljon muutakin tietoa. 

Yhdessä vaiheessa päivää ajoimme n 50 norsun lauman keskelle. Lauma oli jakautunut kahdelle puolelle tietä, jota ajoimme. Laumassa oli mukana myös pieniä poikasia ja aikuiset asettuivat suojelevasti poikasten ympärille. Lauman johtava naaras töräytteli meille varoitukseksi. 

Näimme päivän aikana mm. kirahveja, virtahepoja, leopardin, monenlaisia lintuja, korppikotkia, haukkoja, varaanin, impaloita, gnuita, thomsonin gaselleja, dikdikejä, pahkasikoja, helmikanoja, hyeenoja ja sakaaleita. Ajoimme n 12 tuntia, kunnes palasimme ennen pimeää takaisin leirintäalueelle. Siellä meitä odotteli jo kokin valmistama gourmet päivällinen. Leirintäalueellakin näimme vaikka mitä eläimiä. Puut olivat täynnä kutojalintujen pesiä ja lintuja oli monenlaisia. Vessojen edustalla seikkaili illalla pari dikdikiä. 

Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan jo ennen auringonnousua vain kahvikupillisen voimalla. Ajelimme ihanissa maisemissa ja nautimme auringonnoususta. Heti aamutuimaan oli liikkeellä taas erilaisia eläimiä kuin keskipäivän paahteessa. Kiertelimme Serengetissä mm maisemasta törröttäviä kopjeja eli suurensuuria kivenjärkäleitä. Nämä keskellä tasankoa törröttävät talonkokoiset möhkäleet näyttävät kuin jättiläisen sinne viskaamilta. Todellisuudessa 2 miljoona vuotta sitten räjähtänyt Ngorongoron tulivuori sinkosi näitä suuria kiviä ja laavakasoja kauas Serengetin kansallispuistoon saakka. 

Hieman ennen puoltapäivää palasimme leirintäalueelle brunssille ja sillä aikaa telttamme purettiin ja pakattiin taas auton kyytiin. Lähdimme ajamaan kohti Serengetin porttia jatkaaksemme siitä matkaa Ngorongoroon. Matkalla ehdimme kuitenkin nähdä vielä monta ihmeellistä asiaa. Ensin näimme 3 leijonaa, jotka olivat kiivenneet puuhun. Tämä on aika harvinaista, varsinkin Serengetissä. Sitten näimme vielä yhden leijonan, joka lötkötteli raukeana aivan tien vieressä. 

Serengetistä poispäin ajettaessa ylitetään pitkää suoraa teitä pitkin valtavan suuri tasanko, jossa näkyy vain tasaista ruohikkoa silmänkantamattomiin. Koko maisema oli pienten mustien pisteiden täplittämä ja asiaa lähemmin tarkasteltuamme tajusimme, että kaikki ne pisteet olivat eläimiä. Koko tasanko oli täynnä gnuita ja seeproja. Nämä eläimet vaeltavat vuoden mittaan koko Serengetin kansallispuiston ympäri ja aina Kenian puolelle saakka. Nyt tämä valtava monikymmentuhatpäinen lauma oli juuri siinä meidän ympärillämme. Todella vaikuttava näky. 

Illansuussa saavuimme Ngorongoron leirintäalueelle ja pystytimme telttamme suuren puun juurelle. Nauttiessamme kokin loihtimasta päivällisestä asettuivat isot ja lempeät vesiantiloopit nukkumaan telttojemme viereen. Siinä ne olivat turvassa saaliseläimiltä. Nukuimme antilooppien kanssa vieretysten koko yön.

Aamulla lähdimme laskeutumaan jyrkkää serpentiinitietä alas kraatteriin. Kraatteri oli kuin Nooan Arkki. Suuri tasanko, jolla kaikenlaiset eläimet laidunsivat sulassa sovussa keskenään. Kraaterin pohjalla kasvaa hyvin vähän puita, sillä maaperä on liian kivikkoinen. Ngorongoron suojelualue on ainoa alue, jossa on mahdollista nähdä sarvikuonoja ja eipä meidän tarvinnut kovinkaan kauaa ajaa, kun kaksi sarvekasta osui kiikariin. Näimme myös antilooppeja, seeproja, pahkasikoja, pelikaaneja, flamingoja, puhveleita, leijonia ja ruusukaijasia. Söimme kokin valmistamaa retkilounasta levähdyspaikalla ja hieman sen jälkeen lähdimme takaisin leirintäalueelle. Siellä pakkasimme auton ja lähdimme kotimatkalle. Koko porukka oli rättiväsynyt, mutta ah niin onnellinen. Valokuvia otettiin tuhansittain.