Maanantaina palasimme Lushoton matkasta virkistyneinä takaisin töihin, eli maanantaina olimme rättiväsyneitä. Polkaisimme kuitenkin viikon projektin käyntiin eli vuorossa oli säilytyskorit.
Kokeilimme korista ensin pehmomallia vanuvuorella, mutta päädyimme kuitenkin kovempaan tukikankaaseen. Piirsimme kaavat ensin kolmeen sisäkkäin menevään pyöreään koriin ja kun Lida halusi vieläkin suuremman niin piirsimme vielä yhden lisää. Sitten alkoi korien leikkaaminen ja ompelu.
Ompelimme viikon aikana kaiken kaikkiaan 20 koria.
Korien teon ohella Minna opetti Lidalle miten muovipulloista tehdään koruja. Lida innostui tästä todella paljon ja kävi ostamassa ison pussillisen korviskoukkuja. Nyt Lidan kaupan uudessa lasivitriinissä onkin jo iso kasa näitä kierrätyskoruja.
Koska emme saa töissä ommella tarpeeksi (heh heh) niin hankimme tietenkin tänne talollekin ompelukoneen. Kone tilattiin Dar es Salaamista, sillä Moshissa ei ole saatavilla hyviä sähkökoneita. Kone lähti samantien bussilla kohti Moshia. Seuraavana aamuna kone saapui Moshiin ja pääsimme koekäyttämään sitä. Alkuinnostus muuttui äkkiä karvaaksi pettymykseksi, sillä kone oli aivan susi. Rikki sieltä ja täältä, puolaus ei toiminut ollenkaan jne jne. Joten vihainen soitto toimittajalle ja uusi kone lähti matkaan, vanhan lähtiessä toisella bussilla takaisin. Uusi kone saapuikin heti seuraavana aamuna ja tällä kertaa kyseessä oli ihan oikea toimiva sähköompelukone.
Niimpä vapaa-aikamme tämän jälkeen onkin kulunut yötä myöten ommellessa. Hostellin pöytäliinat ja verhot ovat muuttuneet mekoiksi ja hameiksi. Hanna ompeli itselleen värikkään salsahameen ja Minna silakkamekon.
Dadamme Husna näki meidät olohuoneen lattialla ompelemassa ja leikkelemässä kankaita ja Minna houkutteli hänet sovittamaan yhtä omaa mekkoaan. Mekko sopi täydellisesti Husnalle, joten Minna sopi, että Husna tuo hänelle kankaan ja Minna ompelee hänelle mekon.
Torstaina töissä Minnalla oli sitten mukana Husnan tuoma kanga sekä Husnan mitat. Lidan ompelija mama Harrison opettaisi meille miten hän piirtää mekon kaavat suoraan kankaalle mittojen avulla. Tämä oli hyvin mielenkiintoinen ja opettavainen prosessi. Taululiidulla suoraan kankaalle syntyi mekon peruskaava ja hihan kaarikin ihan noin vain vapaalla kädellä, yli 40 vuoden kokemuksella.
Työpäivän jälkeen kotona Minna sitten ompeli mekon ja jännittyneinä odottelimme perjantai aamua ja Husnaa sovittamaan mekkoa. Mekko istui aivan täydellisesti! Minna ompeli vielä kangaskukan mekon koristeeksi. Saaja oli kyllä enemmän kuin tyytyväinen ja onnellinen uudesta mekostaan. Meille jäi hieman epäselväksi onko hän tuomassa uutta kangasta uuteen mekkoon, mutta eiköhän se pian selviä.
Sen verran maltoimme viikolla irrottautua koneesta, että ostelimme jälleen lisää kankaita ja tuliaisia ja ehdimmepä taas hierontaankin. Hanna teki hieroja-manikyristin kanssa diilin. Hieroja opettelee parhaillaan ompelua ja etsii ompelukonetta ja Hanna etsii hierojaa, joten hieroja maksaa koneen Hannalle hieronnoilla ja kynsihoidoilla ja kun lähdemme täältä niin kone siirtyy hemmottelijallemme.
Lauantaina emme ehtineet ommella lainkaan, sillä vietimme koko päivän uima-altaalla pulikoiden ja aurinkoa ottaen. Hanna ja lapset paloivat, Minna ei.
Sunnuntaina Moshi oli tupaten täynnä porukkaa niin eri puolilta Tansaniaa kuin ulkomailtakin. Täällä oli Kilimarathon tapahtuma. Me jätimme tapahtuman väliin, (ainoastaan kuuntelimme afterpartyja illalla sängyissämme) ja rentouduimme kotona.