Viidennen työviikkomme aluksi esittelimme Lidalle monikäyttölaukun, tuttavallisemmin "Pötsin". Teimme viikonloppuna proton laukusta, jota voi käyttää niin crossbody-, vyö- kuin olkalaukkuna. Lida tykästyi malliin ja niin aloimme leikkaamaan ja ompelemaan laukkua. Laukkuun tuli vetoketju, vuori ja vanu, joten ihan yksinkertaista sen valmistaminen ei ollut. Kehittelimme myös mahdollisimman edullisen säätösysteemin eli laukun sivuun tuli kangaslenkki, jonka läpi hihna kulkee, hihnan päähän toinen lenkki ja hihnaan muutama nappi, joilla hihnan pituuden voi säätää itselleen sopivaksi.
Laukun valmistamisen kanssa rinnakkain jatkui edelleen myös muovipullokorujen teko. Minna on juottanut talon henkilökunnalle milloin mitäkin juomia saadakseen korujen tekoon sopivan värisiä pulloja. Yövartijaa on pidetty hereillä energiajuomilla (petroolinvärinen pullo), Clever laimentaa Spritensä vedellä (vihreä pullo) ja keittiössä häärivä Husna tykkää omenamehusta (keltainen pullo).
Olimme töissä itseompelemamme vaatteet päällä ja Lida ihastui Minnan silakkamekkoon. Hän kävi ostamassa kangasta ja tilasi Minnalta samanlaisen. Seuraavana päivänä mama Harrison leikkasi kankaan valmiiksi ilman mitään mittoja tai kaavoja ja Minna ompeli mekon illalla. Lida halusi mekkoonsa samanlaiset laivat kuin Minnan silakkameressä vaikka meidän mielestä Lidan mekko oli täynnä joulutorttuja.
Meidän päivärytmimme on täällä muotoutunut hyvin samanlaiseksi työpäivien aikana. Heräämme yleensä seitsemän maissa ja kömmimme suihkuun. Asumme vierekkäisissä huoneissa. Aamupalaa aloittelemme kahdeksan aikaan. Aamupalalla on vaihtelevasti kaurapuuroa, munakasta, keitettyä kananmunaa, lettuja (lauantaisin) tai nakkeja (sunnuntaisin), mysliä, tummaa leipää tai valkoista leipää. Joka aamu on kurkkua ja tomaattia, tuorepuristettua mehua, tuoreita hedelmiä ja kahvia. Mehuja olemme saaneet maistella todella erilaisia mm passion-mango, mango-inkivääri, avocado-banaani-ananas ja mango-vesimeloni. Pihalla kasvaa mm passionköynnös, josta putoilee kypsiä hedelmiä päivän mittaan ja tiedämme, että seuraavana aamuna ne ovat aamupalapöydässämme!
Hieman ennen yhdeksää lähdemme Cleverin kuljettamana töihin. Matka kestää alle 10 minuuttia. Töissä ensin kannetaan mama Harrisonin ja Sharonin ompelupöydät ja -tuolit sekä leikkuupöytä ulos. Sitten laitetaan meidän ompelukoneemme kuntoon ja alamme hommiin. Lidan kaupassa ei ole mitään sosiaali- tai taukotiloja. Kun vessahätä yllättää hipsimme viereisen kahvilan poikki heidän vessaansa. Lida sopi alussa kahvilan kanssa asiasta. Yritämme silti vähintään kerran viikossa ostaa kahvilasta jotakin vastapalvelukseksi. Kahdentoista maissa syömme töissä eväät eli 2 minibanaania kumpikin. Välillä otamme banaanit mukaan hostellilta, välillä ostamme ne vanhoilta mummoilta, jotka tulevat kaupalle myymään banaaneja.
Työpäivämme päättyy klo 14, kun Clever tulee taas hakemaan meidät. Työpäivän jälkeen saatamme käydä kangaskaupoilla, tuliais- tai kenkäkaupoilla, ruokakaupassa tai automaatilla. Automaatilla kannattaa käydä aina autolla ja nostaa maksimisumma rahaa, sillä pankki veloittaa joka nostosta. Automaatista tuleekin aina 4 sentin korkuinen pino seteleitä. Täällä kaikki hinnat on tuhansissa ja kymmenissä tuhansissa.
Kun tulemme kotiin meitä odottaa aina ihana lounas. Hostellilla on 4 viikon kiertävä ruokalista, jossa on sekaisin sekä länsimaisia että paikallisia ruokia. Yhtenäkään päivänä emme ole vielä saaneet pahaa ruokaa. Minna oli etukäteen huolissaan ruuan tulisuudesta, mutta tansanialainen ruoka ei ole lainkaan tulista. Meidän lempiruuiksemme ovat nousseet mm ruokabanaanista tehdyt ruuat. Lounas on aika usein kasvisruokaa ja jälkiruuaksi on tarjolla tuoreita hedelmiä.
Lounaan jälkeen yleensä ompelemme, Minna valokuvaa ulkoa löytyviä lintuja ja muita ötököitä, Hanna tekee töitä, saatamme roikkua puhelimilla tai pestä alusvaatepyykkiä käsin ulkona.
Kuuden seitsemän aikaan syömme päivällisen. Päivällinen on sitten useammin liharuokaa. Ruokalistalta löytyy mm ranskalaisia ja kalaa, ruokabanaania ja lihaa, pilauta eli mausteista riisiä ja lihaa, chapateja eli tortillan tapaisia lettusia ja papumuhennosta. Jälleen jälkiruuaksi on tuoreita hedelmiä.
Tämän jälkeen jatkamme harrastuksiamme, kirjoittelemme blogia, suunnittelemme seuraavan päivän hommia tai milloin mitäkin. Istuskelemme yleensä olohuoneessa kumpikin omalla sohvallamme. Tuuletin hyrrää koko ajan, sillä se pitää hyttyset joten kuten poissa.
Illalla saatamme vielä herkutella esim jäätelöllä tai kekseillä. Täällä saa kaupasta kaikkia länsimaisia herkkuja kuten jäätelöä, karkkia, sipsejä, juustoja jne. Tosin jotkut tuotteet, kuten juusto, ovat huomattavasti kalliimpia kuin Suomessa. Käsintehdyt helmikoristeiset nahkasandaalit maksoivat saman verran kuin 350 grammaa juustoa, 10 euroa.
Kymmenen maissa vetäydymme omiin huoneisiimme ja käymme suihkussa. Minna nauttii moskiittoverkosta sängyn ympärillä ja tuntee olonsa turvalliseksi joka ilta koteloituessaan kuin toukka verkon sisään. Herätäkseen taas seuraavana aamuna perhosena!
Lauantaina rentouduimme taas valokuvaamisen ja uima-altaan merkeissä, mutta sunnuntaina Clever vei meidät kävelyretkelle Njoro-Forestiin. Tämä metsä on Moshin eteläpuolelle, tulva-alueelle syntynyt metsä. Rau- joki on tulviessaan tuonut mukanaan Kilimanjaron rinteiltä puunosia, siemeniä ja ravintorikasta maata ja näistä aineksista on syntynyt rehevä metsä, jossa kasvaa paljon sellaisia kasvilajeja, joita tavataan Kilimanjaron rinteillä. Metsässä elää myös paljon valkohäntägueretsoja ja sinimarakatteja.
Ja isoja hämähäkkejä kuten saimme huomata.
Metsä oli todella rehevä ja tiivis, mutta kävelimme suurimman osan ajasta autolla ajettavaa tietä pitkin. Puista roikkui liaaneja ja oppaamme Victor osasi kertoa kaikista puu- ja kasvilajeista sekä apinoista ja muista elikoista todella paljon, jopa latinankieliset nimet.
Kävelimme ensin Tree of Life- Elämän puun- luokse. Puusta kerrotaan tarinaa, että se oli jo kerran kaadettu, mutta runko oli jätetty kannon viereen odottamaan yön yli siirtämistä. Seuraavan päivänä runko oli ollut jälleen pystyssä kannon päällä ja puu elossa. Sen jälkeen sitä ei ole yritetty kaataa vaan sen uskotaan pitävän sisällään taikavoimia. Puu oli vuonna 2000 51 metriä korkea. Ja sen juurella jopa me näytimme pikkuruisilta. Puun ympärillä oli riisiä, maissia, sokeria ja kanan verta sekä öljyä. Puulle käydään uhraamassa sitä, mitä halutaan lisää ja sen luona tehdään myös muita taikamenoja.
Puun luota kävelimme metsän toiseen laitaan, jossa yhtäkkiä tupsahdimme kuin toiseen maailmaan. Sankka metsä loppui ja tilalle aukesivat laakeat vesikrassi- ja riisipellot, joilla kasvoi harvakseltaan palmupuita. Riisipellon laitamilla tasapainoillessamme ohitsemme kulki vanha paikallinen papparainen polkupyörän kanssa. Minna säpsähti pappaa ja pelkäsi putoavansa riisipeltoon. Pappa nauroi, että aina nuo valkoihoiset on samanlaisia sätkijöitä!
Kävelimme jonkun aikaa riisipeltojen vierustoilla kulkevan kastelukanavan vartta. Sitten olikin aika palata takaisin portille metsän läpi. Paluumatkalla näimme ja kuulimme vielä monia apinaperheitä. Gueretsat eivät olleet pelokkaita ja tuijottelivat meitä takaisin puiden latvoista, mutta sinimarakatteja oli aika vaikea nähdä. Niitä on metsästetty ruuaksi ja lääkkeeksi, joten ne ovat oppineet varomaan ihmisiä. Kuvattavaa ja katsottavaa riitti tuntikausiksi. Kaiken kaikkiaan olimme retkellä nelisen tuntia ja matkaa kertyi ehkä n 4 kilometriä.
